Ei tullut laukkua vaan pipo...

Tai jotain sinne päin. 

Halusin ommella pienimmälle miehelleni kevyemmän jumpsuitin, kun yksi joustiksesta ommeltu löytyy mutta on vielä vähän kuuma. Kankaiksi valikoitui jo ennenkin mieluiseksi koettu yhdistelmä Raitilla -trikoota (meniköhän se nimi nyt oikein?) ja vihreävalkoista raitaa. Olin saanut puvun melkein kasattua, kun tajusin, tämähän on ihan selvästi yökkäri!

No ei kai siinä sitten :P Suunnitelmat vaihtuivat lennosta; en ommellutkaan huppua vaan pelkän kaitaleen kaula-aukkoon. En ommellutkaan vetskaria, vaan tein lyhyen halkion neppareille.

Tässä pääsi kivasti leikittelemään noilla raidoilla. Ja tasku oli pikkukaverin mielestä ihan ehdoton; jäin vielä ompelemaan kun menivät nukkumaan niin oli isälleen toimittanut että "äiti tekee mulle, tasku tässä!"

Takana raitojen leikki jatkuu (ja tässä kohtaa jätän törkeästi teille sen mielikuvan, että raglansaumassa raidat menevät tarkoituksella noin sievästi, eikä suinkaan ollut vahinko).

Lopuksi vielä maistiaisia meidän poikasten synttäreiltä. Meillä on syksyisin juhlien suma, kun isommat pojat täyttävät viikon välein vuosia, meidän hääpäivä on keskimmäisen syntymäpäivänä ja näistä kuukausi eteenpäin niin on pikkukaverin syntymäpäivä. Olen pitkään halunnut kokeilla sokerimassan muovaamista, ja nyt vihdoin pääsin toteuttamaan itseäni. 

Possu ja lintu ovat molemmat vinksallaan vähän sinne ja tänne ja työkalujen jälkiä näkyy, mutta aika kelpo suoritukset ekoiksi kokeiluiksi :) 

Keskimmäinen täytti 6, ja halusi sinisen kakun.

Vanhin täytti 8, ja hän toivoi suklaakakkua vihreällä kermalla.

Kuten kakkukuvista huomaa, pursotus tarvitsee vielä pal-jon harjoittelua, mutta eiköhän sekin siitä vielä joskus!