torstai 22. tammikuuta 2015

Jossa hän ompelee jotain hupsuja töitä

Ostimme reilu 7 vuotta sitten talon. Talossamme oli joitain erikoisia juttuja, esimerkiksi ovia. Ulko-ovet olivat kaikki itse tehtyjä, ja ovia oli muutenkin paljon. Esimerkiksi parin neliön vessastakin meni ulos ovi. Paras oli kodinhoitohuone, josta meni ovi käytävälle, kuistiin ja makuuhuoneeseen. Neljästä seinästä kolmella oli ovi :D Ovia on laitettu umpeen urakalla, muun remontin ohella. Talossa oli muutoinkin paljon keräiltyä materiaalia; tapetit olivat vanhoja, samoin keittiön kaakelit jne. Valokatkaisimet oli keräilty sieltä täältä, osasta vähän eriparia.

Remonttia on tehty pikkuhiljaa vähän joka nurkkaan. Nyt viimeisimpänä valmistui ompelunurkkaukseni! Tätä remonttia on tehty todella pitkässä juoksussa, yksi asia silloin, toinen tällöin. Kävin kaikki kuva-arkistoni läpi, enkä valitettavasti löytänyt kuvaa tästä huoneesta alkuperäistilassaan. Kaksi ovea siis laitettiin umpeen, ja jäljelle jäi ainoastaan kulku käytävälle. 

Tässä kuvassa näkyy kohta, josta on ollut ovi kuistiin. Ovi oli pitkään paikoillaan, vaikka aukko paneloitiin kuistin puolelta umpeen jo paljon aiemmin. Työpöytää jo sovitellaan paikoilleen :) Pöydän vasemmalta puolelta on kulku käytävälle. Tapetitkin on jo osittain revitty irti.


Kodinhoitohuoneessa oli näin huikeat tapetit...


Jäljelle jäi vain pohjamaali, joka oli onneksi siistin valkoinen. Nämä ylemmät kuvat on otettu maaliskuulla 2013, jolloin on jo jotain asian eteen tehty, mutta visio on ollut päässäni selvä jo useamman vuoden. Kesällä hain rautakaupasta kipsilevyn, jolla isäntä sai oviaukon umpeen. Pöydän olin suunnitellut ja Ikeasta ostanut pinkit jalat, isäntä maalasi pöytälevyt valkoiseksi.

Nyt joulun pyhinä innostuin tapetoimaan, tapetti oli odottanut varmasti jo vuoden seinälle pääsemistään. Hiljaa hyvä tulee, eikös?! 


Hyllylevyjä olin ostanut ja maalaillut jo tuossa syksyllä. Kannattimetkin ostin, jotka osoittautuivat vääränkokoisiksi. Seinään jäi rumat jäljet ruuveista, vaikka isäntä ne siististi pakkeloikin. Menimpä jälleen rautakauppaan, ja ostin mustaa maalia. Sillä sain jäljet piilotettua, ja samalla kivan taustan hyllyille. Hyllyt seinään, pöytä paikoilleen, ja loppu olikin enää tavaroiden paikoilleen laittoa. Nyt on vihdoin valmista, ja olen niin tyytyväinen ♥ 


Ikeasta löysin kivan metallisen punaisen laatikoston, kohdevalaisimet molemmille koneille, hyllyssä kiinni olevat tangot ja niihin koukkuja ja tuon rasian sekä pyöreän magneettitaulun tarvikkeineen.




Hauskoja tarroja tarttui myös Ikeasta joskus mukaani, ja yksi pääsi koristamaan roikkuvaa rasiaa. 




Kivoimmat kankaat ja resorit pääsivät myös hyllyille inspiraatioksi. (Tuossa ei tokikaan kaikki kankaani ole, tuli samalla tehtyä inventaariota ja hups...) Kaapin sivuun laitettiin myös kello, jonka saimme häälahjaksi 10 vuotta sitten ♥ 






Tämä hauska (messinkinen?) kippo hyppäsi mukaani kirpputorilta jo useita vuosia sitten. Se on toimittanut siitä asti roskiksen virkaa ompelupisteessäni :) Taustalla näkyvä tapetti olisi ollut ykkösvalintani tuohon seinälle, mutta sen suolaisen hinnan takia päädyin toisenlaiseen ratkaisuun. Sain kuitenkin siitä kaupasta palan, "sovitettavaksi", jota olen säilönyt ja ihastellut. Nyt päällystin sillä valkoisen magneettitaulun, tuskin tuohon malttaa magneeteilla mitään laittaa kun on niin kaunista, mutta ompahan aina siinä, ihailtavana :)


Kipossa on hauska riikinkukkoaihe.


Joutomaan kortteja löysin viime kesänä Käsityökorttelin tapahtumasta Seinäjoelta, joihin ihastuin oitis. Liimasin ne mustalle kartongille jotta saivat hieman vielä ryhtiä. Mukaan pääsi myös Muikun pajalta kaksi kaunista korttia.





Poikaset ovat tässä ajan myötä piirustelleet kodinhoitohuoneen oveen kaikenlaisia kylttejä ♥  Helunan paja -nimitys oli poikasten oma oivallus :)


Jossa hän ompelee jotain hupsuja töitä.
Keskimmäisen poikasen ensimmäisiä itsenäisiä kirjoituksia eskarin syksyltä :D


Näin! Kyllä nyt kuulkaa kelepaa!
Listat vielä puuttuu, mutta kuka niitä kaipaa?! Ehkäpä ne seuraavan seitsemän vuoden aikana paikoilleen ilmestyvät :D

Ja iso kiitos kuuluu miehelleni, joka mukisematta pakkeloi, ruuvasi, kantoi, ruokki kersat äidin tapetoidessa, oli loistavana henkisenä tukena ja kehui lopputulosta ♥