Askeleita

Elämässä otetaan askeleita. Yleensä eteenpäin, mutta samallahan ne ovat askeleita myös poispäin jostain, eikös? Lasten kanssa askeleita otetaan jatkuvasti, välillä niin hurjalla vauhdilla että hyvä jos mukana pysyy. Näistä askeleista iloitaan, riemuitaan, nautitaan.

Meillä iloitaan tällä hetkellä pois otetuista apupyöristä, tässä nelivuotiaan keskimmäisemme taidonnäyte.

Maailman uusista asioista myös iloitaan, kasikuinen juniorimme pääsi ensimmäistä kertaa tutustumaan hiekkalaatikkoon.

Kuusivuotiaan esikoisemme iso askel on se, että hän on tänään viimeistä päivää päiväkodissa. Syksyllä alkaa ekaluokka ja uudet haasteet. Tämä askel tuottaa äidille iloa, mutta myös suurta haikeutta. Esikoiseni on jo niin iso, aika kuluu hurjaa tahtia ja kohtahan se on jo armeijassa ja ja ja. Tämä on askel poispäin äidin sylistä,  välttämätön ja tärkeä. Hoitopaikan tädeille pieneksi muistamiseksi surauttelin pussukat, sillä poika on viihtynyt heidän kanssaan loistavasti.

Surkea, yöllä keinovalossa otettu kuva, mutta saanee tuosta idean selville. Vetoketjut olivat liian jäykät ja paksut hentoiseen kankaaseen, mutta muuta ei tähän hätään ollut. Helunamerkit pääsivät nyt vaihteeksi saumaan :)