keskiviikko 28. elokuuta 2013

Ei tullut laukkua vaan pipo...

Tai jotain sinne päin. 

Halusin ommella pienimmälle miehelleni kevyemmän jumpsuitin, kun yksi joustiksesta ommeltu löytyy mutta on vielä vähän kuuma. Kankaiksi valikoitui jo ennenkin mieluiseksi koettu yhdistelmä Raitilla -trikoota (meniköhän se nimi nyt oikein?) ja vihreävalkoista raitaa. Olin saanut puvun melkein kasattua, kun tajusin, tämähän on ihan selvästi yökkäri!


No ei kai siinä sitten :P Suunnitelmat vaihtuivat lennosta; en ommellutkaan huppua vaan pelkän kaitaleen kaula-aukkoon. En ommellutkaan vetskaria, vaan tein lyhyen halkion neppareille.


Tässä pääsi kivasti leikittelemään noilla raidoilla. Ja tasku oli pikkukaverin mielestä ihan ehdoton; jäin vielä ompelemaan kun menivät nukkumaan niin oli isälleen toimittanut että "äiti tekee mulle, tasku tässä!"


Takana raitojen leikki jatkuu (ja tässä kohtaa jätän törkeästi teille sen mielikuvan, että raglansaumassa raidat menevät tarkoituksella noin sievästi, eikä suinkaan ollut vahinko).


Lopuksi vielä maistiaisia meidän poikasten synttäreiltä. Meillä on syksyisin juhlien suma, kun isommat pojat täyttävät viikon välein vuosia, meidän hääpäivä on keskimmäisen syntymäpäivänä ja näistä kuukausi eteenpäin niin on pikkukaverin syntymäpäivä. Olen pitkään halunnut kokeilla sokerimassan muovaamista, ja nyt vihdoin pääsin toteuttamaan itseäni. 


Possu ja lintu ovat molemmat vinksallaan vähän sinne ja tänne ja työkalujen jälkiä näkyy, mutta aika kelpo suoritukset ekoiksi kokeiluiksi :) 

Keskimmäinen täytti 6, ja halusi sinisen kakun.


Vanhin täytti 8, ja hän toivoi suklaakakkua vihreällä kermalla.


Kuten kakkukuvista huomaa, pursotus tarvitsee vielä pal-jon harjoittelua, mutta eiköhän sekin siitä vielä joskus!








sunnuntai 11. elokuuta 2013

Hattivatteja vai hautakiviä?

Törmäsin Tosimummon blogissa ohjeeseen, kuinka ommella vaatteeseen raakareuna. Tiesin heti, mihin vaatteeseen haluan tällaisen huolittelun. Kangaskin oli valmiina, sillä tiesin heti kun tämän kankaan näin, mitä siitä tulee. Kokeiluun pääsi siis uusimman naisten Ottobren kaava Summer basic.


Ja tässä se raakareuna.


Hihansuut on ommeltu samaan tyyliin. Tämä on varsin hauska kangas; töissä ensimmäinen kommentti oli että "sulla on hattivatteja paidassa!" :) Äitini tuumasi että pääkallopaita, itse näen tässä jostain syystä hautakiviä?! 

Äitienpäiväksi jo ompelin äidilleni parit pipot. En osannut päättää kumman mallisen teen, tein sitten molemmat. Silloin unohtui kuvata, ja nyt vasta käydessäni muistin ottaa kuvat.


Toinen pipo on Ottobren Baggy look -kaavalla. Ompelin takasaumaan ohutta kuminauhaa, rypyttyy kivasti. 


Pikku Piltin blogissa oli kiva ohje toisenlaiseen pipoon. Tein tästä kuitenkin vuorillisen, että on vähän toista pipoa lämpimämpi. Vuoriosa on päästä pyöreän muotoinen.


Meidän kotitie kulkee peltojen välistä. Joka kesä törmäämme tähän näkyyn, ja ajelemme välillä koko parinsadan metrin matkan hitaasti näiden perässä. Vanhemmat joskus poikkeavat tienpenkkaan ja ojaan, mutta nämä pienimmät reppanat eivät ymmärrä sitä tehdä. Peltopyitä lienevät, varsin hauskoja otuksia.  Tässä ovat jo vähän kasvaneet, ihan pieninä jo ensimmäisen kerran tämän poikueen perässä ajelimme :)


Pakko vielä väläyttää yksi kesän kohokohdista, kun saimme omaan pikkukuntaamme esiintyjän Suomen huipulta. Esikoisen kanssa kävimme ikärajattomalla "stadionkeikalla", eikä pieni tihkusade ja kylmyys haitannut, oli mahtavaa menoa ja niin isot kuin pienetkin hyppivät ja hoilasivat :)






tiistai 6. elokuuta 2013

Haasteompelua

Eräänä päivänä etelä-pohjalaisten ompelijoitten fb -ryhmässä ommeltiin "yhdessä", jokainen omalla tahollaan. Aikaa oli koko päivä, ompeluksen päävärin tuli olla keltainen ja ompelupäivän aamuna tuli vielä kaksi ylläriä: työstä piti löytyä nappi ja jotain kierrätettyä. Ennen ja jälkeen -kuvat tietysti otettiin.

Oma lähtötilaneeni näytti tältä.


Keltaista apilajoustista, tumman harmaata resoria, neppareita ja ikivanhasta bodystä leikattu kuva. Kaavaksi valikoitui Helicopter Fox Ottobresta 1/2012, koossa 92 ilman saumanvaroja. Kuvasta puuttuu ompelumerkki.

Tähän päädyttiin.


Sain sitten venytettyä resoria liikaa tuossa halkiossa, vetää tosi rumasti :( Yhtä nepparin kiinnittäjäosaa jäi uupumaan, höh. Tilanne korjataan mahdollisimman pian.

Kierrätetty kuva löytyy takapuolelta.


Uskomatonta, miten tuo kuva on säilynyt! Se on leikattu bodysta, joka on poikien vanhimman serkun vanha, käytetty neljällä lapsella. Tuo serkkupoika pääsi justiin ripiltä :P Bodyn kangas itsessään oli jo nyppyinen kuin mikä, mutta kuva on pysynyt kuin uutena :)


Ja katsokaa mikä meille on muuttanut! Osallistuin arvontaan Unikuun Terapiahuoneella, jossa palkintona oli toiveiden mukaan tehty maalattu pehmolelu. Toivoin norsua kuusivuotiaalle, ja tällainen tuli postissa. Upeaa, miten joku osaa! Tämä norsu on kiertänyt vuorotellen poikien unikavereina, ei puhettakaan että siitä olisi tullut vain yhden pojan oma ;)


Huomenna alkaa koulu. Meillä mennään tokalle ja keskimmäinen aloittaa eskarin, hui! Pienin on onneksi vielä pieni pitkän aikaa :)





sunnuntai 4. elokuuta 2013

Miten SINÄ viimeistelisit tämän?

Talvella 2010-2011 vietin aikaani kerran viikossa kansalaisopiston hopeakorukurssilla. Siellä, silloin jo, tein hopealevystä pallon. Olin ostanut sileän ketjun, jota silmällä pitäen tein palloon isot reiät. Pallo on siitä asti lojunut pakissani, kun en ole osannut päättää miten viimeistelisin pallon; tekisinkö siitä ihan kiiltävän, vai jotain muuta. Sitä ei ole siis ihan loppuun asti edes hiottu. Tänä kesänä löysin pallon, unohtuneena. Ripustin sen ketjuunsa ja se on päässyt kaulaani killumaan (näyttää jo alkaneen patinoitumaan, kuvissa näyttää rumasti ruskealta). Mutta jotain se kaipaisi. Kerro siis, Juuri Sinä, mitä tälle tekisit?