maanantai 23. joulukuuta 2013

Hyvän joulun toivotukset

Jouluvalmistelut on sujuneet lasten kanssa yhteistyössä. Laatikot on paistettu, kinkku on uunissa, kuusi koristeltu. Pari iltaa sitten näkymä keittiön pöydällä oli tällainen


Pojat taas suunnittelivat talon, äiti piirsi kaavat ja leikkasi taikinasta. Pojat koristelivat osat suurella hartaudella ja äiti kasasi (ja poltti rakon etusormensa päähän, auts!). Pihassa on tietysti ukko ja akka,


 ja kuusi. Kuusesta vain hävisi mystisesti osa valoista kun poikien serkkutytöt olivat vierailulla :D


Talo on vinksallaan joka suuntaan, mutta niin ihana!


Piparit kaipasivat kannellista purkkia, joten kaivelin vähän kangasta, pitsiä ja liimaa, siinä se.


Tämän vuoden ainut itsetehty lahja on punasipulihilloke, jonka reseptin löysin Pirkka -lehdestä. Vanhemmilleni ja pikkusiskolleni menivät nämä.


Näiden kuvien myötä haluan toivottaa kaikille lukijoilleni oikein lämmintä ja tunnelmallista joulua! Meillä maa on musta ja vettä sataa ja itse vietän kaikki pyhät töissä valvoen, mutta se ei latista tunnelmaa. Eilen kirkossa lauletut kauneimmat joululalulut olivat sen varmistus <3




maanantai 9. joulukuuta 2013

Pikkujoulupaita

Meillä oli reilu viikko sitten työpaikan pikkujoulut. Ensin työnantaja tarjosi erittäin maittavan aterian, jonka jälkeen pääsimme Jenni Vartiaisen konserttiin. Ja koska harvoin missään käyn, vaatekaappini ei tarjonnut sopivaa päällepantavaa. Ja koska arvasin aterian olevan maittava, halusin vaatteen antavan sen anteeksi... Varastoistani sattui löytymään visiooni sopivaa kangasta. Leikkelin melko vapaasti, vähän katsoin mallia omistamastani kivasta t-paidasta.


Paitaosio on leveä, kaula-aukko iso, ja hihat on vain "putket". Helman ompelin yhdestä kohdasta sivusaumaan sisälle kiinni. On näinollen armelias vatsamakkaroille :D Kangas on oikea tekokuitujen äiti, oikein imi itseensä kaikki mahdolliset irtopölyt matosta ja muualta, että kovin läheistä kuvan tarkastelua en suosittele...


Hankala kuvattava, mutta miellyttävä päällä. Tähän mulla on jatkojalostusvisio; täytyy hankkia hopeanvärinen silitysarkki ja leikellä siitä niskaan jokin kiva kuvio, siivet tai tribaalityyppinen tai jotain. Kenties helmaankin tuonne suoraan sivuun, joku pieni kuvio. Ehkä joku päivä.


Laitetaampas tähän näytille joitain vanhempiakin ompeluksia. Syksyllä pikkukaverille ompelin pipon.


Itselle tuubihuivi. Joustispipon ompelin jo viime talvena, siitä vain puuttu vielä ruskea rusetti/ruusuke/härpäke, mitä suunnittelin.


Ja tässä mahtava kuva piposta takaa, ompelin taakse sisäpuolella kuminauhaa joka rypyttää sen kivasti. Ja näkyyhän tässä kuvassa myös uusi "kamerani", jolla nämä viimeaikaiset kuvat on otettu, ja joita tuossa aiemmin verrattiin digikamerani otoksiin.


Joulu se lähestyy kovaa kyytiä. Joitain valoja, kynttilöitä ja kukkia on kotiimme eskynyt. Mutta ihan hirveästi ei joulufiilistä ole; tämä tulee olemaan ensimmäinen joulu kun olen töissä, ja vielä valvomassa kaikki joulunpyhät. Se kummasti latistaa tunnelmaa :(



torstai 28. marraskuuta 2013

EPOhuppari

FB:n paikallinen ompeluryhmä täytti juuri 2 vuotta. Lahjaksi ryhmälle eräs ammattitaitoinen ryhmäläinen kaavoitti hupparin, sekä naisille että unisex -mallin. Sitähän piti siis kokeilla :)


Kangas on joustofroteeta, hankittu jo aikaa sitten omaa hupparia varten. Huppu menee edestä ristiin, ja se on kyllä ihan kuin kiva väljä kaulus, tykkään!


Huppari istuu kivasti, joustofrotee on vain vähän nihkeä pukea päälle :D


Hihansuiden ja helman resorit saivat pitsisomisteet.


Vielä jotain talvista, kun ulkoakin taas lumi suli ja tuli oikea pääkallokeli. Lasten kanssa askarreltiin lumihiutaleita. Niistä tuli tosi kivoja ja niitä tuli paljon (kuin myös paperisilppua). Ripustin ne verhotangoista ikkunoiden eteen langalla, pyörivät ja elävät mukavasti. 


perjantai 8. marraskuuta 2013

Mäkihyppääjän haalari

No, ei nyt sentäs mutta siltä se näyttää :D Pikkukaverille kun taannoin ompelin yökkärihaalarin, halusi esikoinenkin oman. Varastoista sattui löytymään iso pala paksua trikoota, jonka olen joskus löytänyt kirpparilta pilkkahintaan. Kaavana tässä on sama kuin pienimmälläkin, isoimmasta koosta (128) vielä vähän suurennettuna. Tai lähinnä pidennettynä, esikoinen on mallia kukkakeppi :) Mustat yksityiskohdat on leikattu miehen vanhasta t-paidasta :) Tämä on taas suoraan rummusta, hyvin ruttuisena.


Peruskauraa on ommeltu myös. Pikkukaverille housupulaan velourista housuja, kaavana Saimi. Tein koon 104 ilman saumanvaroja. Vaaleanvihreät housut on tehty jo ennemmin, muihin lisäsin lahkeeseen vielä 4cm lisää pituutta. Nyt on hyvät ja kasvunvaraakin hieman.


Takana ompelumerkit. Nämä on mukavan pehmeitä perushousuja ja niin nopeita ommella.


Nyt kysymys teille näistä kuvista. Huomaatteko eroa haalarin ja housukuvien välillä? Ne on siis otettu eri laitteilla, ja haluaisin kuulla miltä ne teidän ruuduilla ja silmissä näyttää? Kumpi parempi?



torstai 7. marraskuuta 2013

UFOja

Kollasin tuossa taannoin lankakoppiani kun etsin tietyn kokoista virkkuukoukkua. Koukun lisäksi vastaan tuli kaikenlaista muutakin...


Erinäisten lankakerien ja -myttyjen seassa oli näinkin järkevän näköisiä pussukoita. Laitampa tähän nyt esille mitä nämä pussukat sisältävät, josko ne joskus tulisi tikuteltua loppuunkin?

Paperipussista löytyi seuraavaa. Ihanan väristä alpakkalankaa, josta on ollut tulossa lapaset. Toinen on valmis, mutta taisi innostus tyssätä siihen että se on liian pieni. Ohjettakaan ei pussista enää löytynyt, muistelisin että tämä ohje on kenties jonkun vuoden Ulla -verkkoneulelehdestä... Ravelrykin on kyllä mahdollinen paikka...


Tästä palmikkoneuleesta on ollut tulossa liivin tyyppinen, en oikein muista mikä se oli nimeltään. Novitan lehdessä on ollut ohje, joskus :D Tämä on ollut kesken jo useamman vuoden...


Eskarisyksynä nykyinen tokaluokkalainen sai valita langan josta äiti tekisi huivin. Tämän hän valitsi. En muista edes mitä lanka on, vyöte saattaa jossain kopan uumenissa olla... Lanka on kuitenkin jotain "parempaa", piti valita atoopikolle kutittamaton lanka.


Kolmesta muusta pussukasta löytyi seuraavat UFOt. Ruttuinen harmaa on TeeTeen Kamenasta aloitettu Veera Välimäen suunnittelema Plain an Simple Pullover, löytyy Ravelrysta. Tähän olen napitkin ostanut heti kun langankin hankin, vakaana aikomuksena saada tämä valmiiksi. 


Ravelrysta löytyy ohje myös tähän Emily Rossin Haruni -huiviin. Lankana Wetterhoffin Silvia.


Ja vielä yksi huivi, Ravelrysta löytynyt Dandy neckerchief. Lankana jokin halvalla löytynyt :)


(Jätän tässä mainitsematta ne kasiluokalla aloitetut villasukat ja virkatun pöytäliinan sekä eskarilaisen vauva-aikana aloitetut Jussi -liivit silloisille kahdelle pojalle...)


keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Sielukkaat linnut

Ikasyrilta tilattu Soulbird -kangas on odotellut vuoroaan päästä työn alle jo melkoisen kauan. Olin niin pettynyt väriin kun tämän käsiini sain, etten tiennyt saanko tehtyä siitä mitään. Pari viikkoa sitten Etelä-Pohojalaasten LANeilla päätin leikellä sen tunikaksi. Kaavana Onion 2035. Tein tästä testiversion aiemmin, ja huomasin että leikkaus rinnan alla oli suunniteltu ihan toisenlaiselle rintavarustukselle kuin meikäläisen...


Onneksi LANeilla oli taitavia tyyppejä jotka osasivat neuvoa kaavan muokkaamisessa. Siispä etukappaleen yläosaan lisättiin kaarevasti pituutta ja se ommeltiin kera framilonin helmaosaan kiinni. Hihoja ei enää saanut metristä tehtyä kuin vain lyhyet. Taskut halusin myös, ja piristykseksi ompelin kanttauksen kaveriksi pitsiä.


Kämmäsin toki toisen taskun kohdalla; leikkasin vahingossa näkyviin jäävän taskuosan sellaisesta kohdasta missä kankaasta puuttui pala :/ Sain sen onneksi paikattua, ompelin palasen päälle niin ettei reikää näy, huh.

Hihoissakin pienet yksityiskohdat, mutta en nyt millään tiedä miksikä niitä sanoisin :P Pääntien huolittelin trikookaitaleella, jonka leikkasin ensin vahingossa puolet lyhyempänä. Eikä kangasta enää riittänyt tehdä uutta, joten kaitaleeseen tuli kaksi saumaa. (Lopuksi lyhensin helmaa kuitenkin 10 cm eli olishan sitä sitten piisannutkin, mutta onneksi saumakohtaa ei juuri huomaa...) Kaitaleesta tuli lisäksi vähän liian leveä ja löysä, mutta ei käytössä haittaa kyllä yhtään. Selkäosa jää vähän rypylle, lieneekö tarvetta muokata sitäkin seuraavaan kappaleeseen?


Tästä tuli kyllä ihana! Ja tämä kangas on ihan mielettömän pehmeää. Ja tuo väri onkin herkullinen, alun pettymys on muuttunut ihastukseksi :) Tuolla odottelee sama kangas vielä harmaanakin, mitähän siitä keksisi...

ps. Pitää hehkuttaa, edellisessä postauksessa kerroin huutokaupasta Roosanauhan hyväksi, jossa omakin pipo oli kohteena. Tämä huutokauppa tuotti kaikenkaikkiaan 6174 euroa syöpätutkimukselle!!!

tiistai 1. lokakuuta 2013

Tiedätkö mikä on Roosanauha?

Tiedätkö mikä on Roosanauha?
Se on rintasyövän kansainvälinen symboli.

Kuulun innovatiiviseen ja lämminsydämiseen ompeluporukkaan joka haluaa olla mukana tekemässä hyvää!

4.10 on virallinen Roosanauha päivä ja olemme keksineet tempauksen jolla keräämme rahaa huutokaupan avulla omaan lahjoituspottiimme!

Ompelemme tuotteita joissa kaikissa on jotain pinkkiä!
Sen jälkeen pe aamusta alkaen ne laitetaan Piilon sivulle Huutokauppakansioon josta voit huutaa itsellesi uniikin käsityön! 
Huutokauppa on voimassa iltaan 20.00 asti jonka jälkeen voitetun tuotteen summa maksetaan suoraan ilman välikäsiä perustamamme keräyksen sivulle;

http://oma.syopasaatio.fi/roosa-nauha/aloita-keraeys.aspx?col=5-627#.Uj2NLcuuBF8.facebook

Sen jälkeen huutamasi tuote postitetaan sinulle ompelijan toimesta. 
Hyvä mieli tulee jo välittömästä sydämestä. :)

Tehdään yhdessä hyvää isolla porukalla!

Lahjoituksen pottiin voi toki tehdä vaikka ei huutokauppaan osallistuisikaan. Uskon että jokainen euro hyvälle asialle on tärkeä!

---

Tähän oli ihan pakko lähteä mukaan. Edes jonkinlaisella panoksella. Tähän porukkaan kuuluu ihan huikeita käsillä tekijöitä, tulkaa ihmeessä katsomaan mitä löytöjä on tarjolla, kaikki vain viiden euron lähtöhinnalla!

Minun panokseni asiaan on lasten pipo, joka sopii noin 50-52 -päänympärykselle. Materiaalina kaksinkertainen trikoo.


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Kierrätysompelua

Jossain blogissa kehuttiin kovasti Ottobren 4/2012 pienten farkkujen (Forest Path) kaavaa. Halusin itsekin kokeilla jotain vaihtelua trikoon ompeluun joten piirsin kaavat. Kankaaksi pääsi vanhat leveät äitiysfarkkuni. 



Olin jo ommellut farkuista muutakin, joten takalahkeisiin ei riittänyt koko pituus. Toisista vanhoista farkuista leikkasin sitten jatkopalan ja vyötärökaitaleen.


Sattumalta farkuissani oli samalaiset taskut kuin kaavassa, joten ne pääsivät vain hieman pienennettyinä sellaisenaan käyttöön. 



Keltaisella langalla tein tikkaukset, kun suunnittelin alunperin laittavani keltaiset resorit vyötärölle ja lahkeisiin. Päädyin kuitenkin tekemään ohjeen mukaisen vyötärökaitaleen ja kumpparit lahkeisiin. Ainoa muutos mitä tein on etten laittanut kiristysnauhaa vyötärölle. 

Kokeiluun pääsi myös  Lidlin leimasin, johon ompeluryhmissä levisi innostus kulovalkean lailla. En viitsinyt silittää tekstiä, nähtäväksi jää pysyykö pesussa.


Näitä oli ihan tosi kiva ommella! Kaava oli helppo ja ohjeet selkeät, ja ne istuvat pojalle kivasti. Ja sekin vielä, että tällä kertaa kaikki meni kuin strömsössä :) Pojukin on housuihinsa tyytyväinen, erityisesti siihen kun on taskuja. Oli päiväkodissakin kuulemma koko päivän esitellyt ja poseerannut kun olivat ekan kerran jalassa. Katsokaa nyt, miten tämä typpi poseeraa :)







keskiviikko 28. elokuuta 2013

Ei tullut laukkua vaan pipo...

Tai jotain sinne päin. 

Halusin ommella pienimmälle miehelleni kevyemmän jumpsuitin, kun yksi joustiksesta ommeltu löytyy mutta on vielä vähän kuuma. Kankaiksi valikoitui jo ennenkin mieluiseksi koettu yhdistelmä Raitilla -trikoota (meniköhän se nimi nyt oikein?) ja vihreävalkoista raitaa. Olin saanut puvun melkein kasattua, kun tajusin, tämähän on ihan selvästi yökkäri!


No ei kai siinä sitten :P Suunnitelmat vaihtuivat lennosta; en ommellutkaan huppua vaan pelkän kaitaleen kaula-aukkoon. En ommellutkaan vetskaria, vaan tein lyhyen halkion neppareille.


Tässä pääsi kivasti leikittelemään noilla raidoilla. Ja tasku oli pikkukaverin mielestä ihan ehdoton; jäin vielä ompelemaan kun menivät nukkumaan niin oli isälleen toimittanut että "äiti tekee mulle, tasku tässä!"


Takana raitojen leikki jatkuu (ja tässä kohtaa jätän törkeästi teille sen mielikuvan, että raglansaumassa raidat menevät tarkoituksella noin sievästi, eikä suinkaan ollut vahinko).


Lopuksi vielä maistiaisia meidän poikasten synttäreiltä. Meillä on syksyisin juhlien suma, kun isommat pojat täyttävät viikon välein vuosia, meidän hääpäivä on keskimmäisen syntymäpäivänä ja näistä kuukausi eteenpäin niin on pikkukaverin syntymäpäivä. Olen pitkään halunnut kokeilla sokerimassan muovaamista, ja nyt vihdoin pääsin toteuttamaan itseäni. 


Possu ja lintu ovat molemmat vinksallaan vähän sinne ja tänne ja työkalujen jälkiä näkyy, mutta aika kelpo suoritukset ekoiksi kokeiluiksi :) 

Keskimmäinen täytti 6, ja halusi sinisen kakun.


Vanhin täytti 8, ja hän toivoi suklaakakkua vihreällä kermalla.


Kuten kakkukuvista huomaa, pursotus tarvitsee vielä pal-jon harjoittelua, mutta eiköhän sekin siitä vielä joskus!








sunnuntai 11. elokuuta 2013

Hattivatteja vai hautakiviä?

Törmäsin Tosimummon blogissa ohjeeseen, kuinka ommella vaatteeseen raakareuna. Tiesin heti, mihin vaatteeseen haluan tällaisen huolittelun. Kangaskin oli valmiina, sillä tiesin heti kun tämän kankaan näin, mitä siitä tulee. Kokeiluun pääsi siis uusimman naisten Ottobren kaava Summer basic.


Ja tässä se raakareuna.


Hihansuut on ommeltu samaan tyyliin. Tämä on varsin hauska kangas; töissä ensimmäinen kommentti oli että "sulla on hattivatteja paidassa!" :) Äitini tuumasi että pääkallopaita, itse näen tässä jostain syystä hautakiviä?! 

Äitienpäiväksi jo ompelin äidilleni parit pipot. En osannut päättää kumman mallisen teen, tein sitten molemmat. Silloin unohtui kuvata, ja nyt vasta käydessäni muistin ottaa kuvat.


Toinen pipo on Ottobren Baggy look -kaavalla. Ompelin takasaumaan ohutta kuminauhaa, rypyttyy kivasti. 


Pikku Piltin blogissa oli kiva ohje toisenlaiseen pipoon. Tein tästä kuitenkin vuorillisen, että on vähän toista pipoa lämpimämpi. Vuoriosa on päästä pyöreän muotoinen.


Meidän kotitie kulkee peltojen välistä. Joka kesä törmäämme tähän näkyyn, ja ajelemme välillä koko parinsadan metrin matkan hitaasti näiden perässä. Vanhemmat joskus poikkeavat tienpenkkaan ja ojaan, mutta nämä pienimmät reppanat eivät ymmärrä sitä tehdä. Peltopyitä lienevät, varsin hauskoja otuksia.  Tässä ovat jo vähän kasvaneet, ihan pieninä jo ensimmäisen kerran tämän poikueen perässä ajelimme :)


Pakko vielä väläyttää yksi kesän kohokohdista, kun saimme omaan pikkukuntaamme esiintyjän Suomen huipulta. Esikoisen kanssa kävimme ikärajattomalla "stadionkeikalla", eikä pieni tihkusade ja kylmyys haitannut, oli mahtavaa menoa ja niin isot kuin pienetkin hyppivät ja hoilasivat :)