Robopaita ja lökäpöksyt

Mikä ihana tunne, kun lääkitys on vihdoin saatu kohdalleen ja pystyn ompelemaan jo pitempiä pätkiä kerrallaan! Muutenkin kokoaikainen särky olkapäästä on vähentynyt huomattavasti, ja rasituksesta tuleva kova kipu on laimentunut. Olo alkaa olemaan jopa ihmismäinen, hurraa! Se vaati 7 kuukauden sairasloman, tutkimuksia, lääkärikäyntejä, lääkekokeiluja (lääkekaappini pursuaa nyt mitä erilaisimpia lääkkeitä), jumppakokeiluja, itkua ja hampaiden kiristelyä, noin niinkuin tiivistettynä. Sairaslomalla olen edelleen, mutta jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, aloitan vielä tällä kuulla työkokeilun, jota odotan enemmän kuin innokkaana!

No, niitä ompeluksia siis. Olen vakaasti päättänyt olla hankkimatta uusia kankaita ennenkuin entisiä on huomattavasti tuhottu (Siivoilin tässä kangasavarastoni ja siirsin lisää kivoja kankaita ompelunurkkauksen hyllyyn. Istuin koneella, kun isäntä hiipi taakseni ja totesi "sulla on aika paljon kankaita". "Juu", vastasin, ja mietin itsekseni että onneksi et katso kaappiin... :D ), mutta tätä digi-robokangasta en millään voinut jättää kauppaan. Se on niin värikästä, kivan tuntuista ja tiesin että juniorimme olisi siitä hyvin iloinen.

Ompelin siitä ihan peruspaidan. Kangas on kuitenkin sen verran levotonta, että sitä halusin jollain ryhdistää. Kaapistani (siis sieltä mihin isäntä ei katsonut) löytyi kirkkaan oranssia trikoota, ja sehän passasi robojen kaveriksi vallan mainiosti. Hieman lisää väriä resoreihin ja ompelin vielä tuollaisen valenappilistan. Paidan kaava on On the Road, Ottobre 1/2013.

Paidalle kaveriksi ompelin tietysti housut. Kangas on Noshin velouria, ostettu jo, no, "tovi" sitten. Halusin oikein lökäpöksyt, mutta varsin sellaista kaavaa en löytänyt mitä oli ajatuksissa. Päädyin sitten muokkaamaan Ottobren 3/2013 -numerosta löytyvän Easy Piece -shortsikaavaa. Lisäsin siihen lahkeet ja sovituksen jälkeen eivät lököttäneet tarpeeksi. Siksi lisäsin vyötärölle kaitaleen. Resorin sisällä on kuminauha. Näistä tuli nyt sitten ehkä liikaakin lököttävät, mutta päätin että en lähde korjaamaan enää koska kasvaahan tuo kaveri, ja huimaa vauhtia kasvaakin.

Taskut piti tietysti olla myös. Kanttasin ne resorilla ja ompelin kiinni. Vaikka kuinka yritin varovasti alareunaa kantata, niin venytin sitä silti liikaa eikä tasku suostunut asettumaan nätisti ilman ryppyjä, joten käänsin kantin taskun alle ja ompelin sisäpuolelta. Kiva tuli näinkin :) 

Ja mikä parasta, poikanen oli tyytyväinen!